Ensimmäisiä elokuvia jotka on sovitettu sarjakuvasta valkokankaalle - Kippari-Kalle (Popeye). Elokuvan on ohjannut mielestäni hieman yllättävästi Robert Altman (Pret-a-porter, The Player). Katsoin kyseisen elokuvan äsken neloselta ja mikä raivostuttavinta ruudun oikeassa ylälaidassa mainostettiin KOKO elokuvan ajan Voice of Finlandia ja siinä oli vielä joku s*atanan laskuri.

Robin Willams näyttelee Kippari-Kallea ja Shelley Duvall Olgaa tai Olive Oilia jenkkiläisittäin. Olga on menossa naimisiin ison, vahvan ja koko kaupunkia hallitsevan Brutuksen/Bluton (Paul L. Smith) kanssa. Kippari-Kalle saapuu kaupunkiin ja iskee silmänsä Olgaan, joka ei kuitenkaan tälle aluksi lämpene. Kippari-Kalle löytää mystisestä korista lapsen johon tämän äiti on kiinnittänyt lapun, lapsi on Kipparin. Lapsi saa nimeksensä Hajuherne. Olga viettää enemmän aikaa Kipparin kanssa kun tälla on niin suloinen lapsi, mutta tästähän ei Brutus tykkää; hän nujakoi Kipparin ja kidnappaa Hajuherneen. Vain pinaatti voi enää pelastaa.

 

Tahallisesti tai tahattomasti Camp-humoristinen elokuva. Sarjakuvahahmot pyrittiin todellakin tuomaan sellaisinaan valkokankaalle. Tavallaan se oli ihan hauskaa, mutta kirjaimelliset hahmot eivät kuitenkaan jaksaneet kauan naurattaa. Hyvää fyysistä komediaa, mutta sellaisenaan valitettavan epätoimiva. Elokuvan juoni oli myös surullisen köyhä.

**

Ohjaaja: Robert Altman

Pääosissa: Robin Williams, Shelley Dulvall ja Ray Walston

Kesto: 114min

Valmistusmaa: USA