Movie Monday -haasteblogissa kysyttiin Oscar-gaalan merkitystä itselle.

Minulle Oscar-gaala edustaa perinnettä. Olen jo monta vuotta katsonut livelähetyksen aina lopulta jääden yksin, jos en jo yksin aloittaen. Minulle yksi tapahtuman perinteistä on nimenomaan se, että minähän jaksan valvoa. Kerran olen mennyt töihin suoraan nukkumatta, mutta sen helvetin jälkeen on vapaapäivä aina otettu maanantaiksi.

Oscar-gaalassa voi nähdä lempinäyttelijöitään, kökkönäyttelijöitä tai uusia tuttavuuksia hienoissa asusteissa. Heiltä voi myös saada pinnallisen haastattelun, jossa he kertovat kuinka "yrittävät ottaa kaiken sisään ja nauttia joka hetkestä". Oscarit edustavat jonkinlaista "vanhaa Hollywoodia", jota on hauska katsoa, mutta muodikasta elitistisyyden takia dissata. En kuitenkaan yleensä ajattele, että parhaan elokuvan Oscarin voittanut elokuva on oikeasti se vuoden paras. En siis välttämättä valitse katsottaviani Oscareitten perusteella. Akatemia muodostuu kuitenkin kasasta erilaisia ihmisiä.

Oscareitten show on myös joskus oikeasti viihdyttävää katsottavaa. Kun Hugh Jackman oli puikoissa, niin minulla oli totuudellisesti hauskaa. Viime vuonna taas James Francon ja Anne Hathawayn juontaessa oli showta kiusallista katsoa. Puheet osaavat joskus myös yllättää, koskettaa tai naurattaa.

Koko gaala tuskineen ja iloineen kuuluu kuitenkin osaksi elokuvien historiaa ja populaarikulttuurista testamenttia.