Ensimmäinen elokuvateatterimuistoni on se kun olin 6-vuotias ja kävin vanhempieni kera katsomassa Prinsessan ryöstön. 6-vuotiaan aivokapasiteetilla en oikein ymmärtänyt elokuvasta mitään, pikemminkin muistan edessäni olleen penkin selkänojan...no mutta se lapsuudesta. Movie Monday haastoi kertomaan nuoruudesta:

Mikä on sinulle se nuoruuselokuva? Se, johon kiteytyy sinun mielestäsi kaikki se, mitä nuoruus sinulle merkitsee tai merkitsi? Onko se sellainen, jonka katsoit aikoinaan monta kertaa ja johon liittyy muistoja? Vai onko se kenties elokuva, jonka olet nähnyt vasta aikuisena ja hämmästellyt, miten joku on voinut niin onnistuneesti siirtää sinun ajatuksesi ja muistosi valkokankaalle?

Nuoruuteeni kuului vahvasti elokuvien lisäksi sarjakuvat.

Eniten samaistuinkin Neil Gaimanin luomaan Death-hahmoon (samaistuminen tapahtui myös ulkoisesti...jossain määrin - valitettavasti).

Conan Barbaari -elokuvan jälkeen puolestani aloin selailemaan Conan Barbaari -sarjakuvia ja näiden sarjakuvien kautta löysin voimakkaan soturinaisen Red Sonjan -hahmon. Sonjan jälkeen aloin ahmimaan elokuvia joissa nainen oli se, joka ei vikissyt vaan määräsi tahdin; Red Sonja, Terminaattori 2, Alienit ja Robin Hood -sarja, missä Lady Marion osasi käsitellä taitavasti jousta.

Kuolleiden runoilijoiden seura oli myös sellainen elokuva jota kulutin ahkerasti. Samaistuin Ethan Hawken näyttelemään eksysissä olevaan hahmoon, joka kuitenkin lopussa löytää sisäisen rohkeutensa nousta pöydälle seisomaan.

Carpeee, Carpeee Diemmm......