Katsastin viime Oscar-gaalassa parhaasta ohjauksesta ja miespääosasta palkinnot voittaneen The Artistin. Kyseessä on mustavalkoinen mykkäelokuva, jossa on kuitenkin taustalla musiikkia.

Jean Dujardin näyttelee George Valentinia, joka on mykkäelokuvien suuri tähti. George auttaa nuorta näyttelijäksi halajavaa Peppy Milleriä (Bérénice Bejo) uransa alkuun piirtämällä tälle kauneuspilkun; tähden kun tulee erottautua jotenkin massasta. Nuori Peppy on ihastunut Georgeen, mutta tämä on jo naimisissa. Georgen studion pomo (John Goodman) näkee tulevaisuuden äänielokuvissa, johon George ei suostu tulemaan mukaan vaan sen sijaan ohjaa oman mykkäelokuvansa. Peppy puolestaan palkataan John Goodmanin talliin äänielokuvien tuoreeksi kasvoksi.

Aikaa kuluu. Samalla kun Peppystä tulee koko Amerikan sweetheart, köyhistyy ja alkoholisoituu ennen niin ihailtu George. Osakemarkkinoiden romahdettua menettää George hulppean elämäntyylinsä lisäksi vaimonsa. Seuraksi jää vain Georgen uskollinen Uggy-koira.


Jean Dujardin ja Peppy

Meni hetki aikaa tottua siihen, että päähenkilöt eivät puhu mitään vaikka useita mykkäelokuvia onkin tullut katsottua. Sitten kun ajatukseen alkoi tottumaan, niin melkein hämmästyi kuin näki sellaisia henkilöitä kuin John Goodman.

Mielenkiintoinen ajatus tehdä äänielokuvan ja erikoistehosteiden miltei rajattomien mahdollisuuksien aikoina 20-30-luvuille sijoittuva mykkäelokuva. Pääosanäyttelijät välittivät vanhojen aikojen ilmeikkäät mykkäelokuvien tähdet. Kasvot kertoivat paljon eikä paljon muuta tarvinnutkaan kuin silloin tällöin näkyneet välitekstit. SIlti joissain tilanteissa en ymmärtänyt ollenkaan mitä tapahtui. Ehkä se olikin ohjaajan tarkoitus, että katsoja sai käyttää mielikuvitusta kootakseen tarinan kasaan.

Elokuvaa pidetään kunnianosoituksena menneiden aikojen mykkäelokuville, mutta Nosferatun pianosäestyksellä elokuva-arkististossa nähneenä, voisin pitää elokuvaa miltei pyhäinhäväistyksenä. Uinu, uinu lemmikin koirakin oli eläessään söpö ja mukava, mutta kun se herätettiin kuolleista nousi se päältä päin samannäköisenä, mutta olemukseltaan kuitenkin erilaisena - kieroutuneena. Jokin samanlainen tunne tuli minulle nyt.

Oliko elokuva neroutta vai irvikuva? En ole vielä päättänyt ja tähdet sen mukaan.

***
Ohjaaja: Michel Hazanavicius
Pääosissa: Jean Dujardin, Bérénice Bejo ja John Goodman
Kesto: 100min
Valmistusmaa: Ranska, Belgia